Instagram

Koska näin kesäaikaan mihinkään muuhun kirjoittamiseen ei tunnu löytyvän aikaa, paitsi ostoslistan laadintaan, niin Auvisenpirtti löytyy myös Instagramista. Josko kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa! Liittykäähän seuraajiin!

Keritä ja keretä..

Ehtiä - keretä - miten tuo nyt täällä savossa sanotaankaan.
Kyllä on taas maalaiset olleet talvihorroksessa ja sen jälkeen kevätkiireissään niin, että päivittelyä on tehty kaikkialla muualla paitsi täällä blogissa.
No, nyt on toukokuu toivoa täynnä tämänkin kirjoittelun suhteen.

 

Äitienpäivänä nuorisojaosto yllätti minut hienolla farmiaiheisella kakulla. Koristeluun käytettiin paljon aikaa ja strösseleitä. Maku oli viipyilevän makea, hiukan ylisokerinen, mutta rakkaudella tehty. Myös sää suosi meitä ja nautimme ulkopuuhista koko porukan voimin. Lounasmakkarat paistuivat pihagrillissä samalla kuin ulkoilutimme possuja, haravoimme pihaa ja poltimme roskia. Se oli hieno päivä se.

 

Kevät saa heltat hehkumaan ja kukot paimentamaan kanarouviansa entistä innokkaammin. Kuvan Kyösti on koko siivekkäiden lauman pomo. Kyöstihän antoi jalomielisesti Hermannin pitää henkensä ja nykyisin kukot elelevät sulassa sovussa kanojensa kanssa. Johtajasta ei tosin ole epäselvyyttä edelleenkään, joku nokkimisjärjestyshän sitä on oltava kukkojenkin kesken..

 

Kirpputorilta löytyi oiva pihakalusto pikaisen päiväkahvin nautiskelemiseen. Rinteessä on muutenkin oiva valvontapiste pihapiirin tapahtumille. Pysyy pojanviikaritkin poissa pahanteosta kun puutarhaletku ja muutama muu yksityiskohta on silmän alla.

Viime viikonloppuna otin Fiskarsit oikeaan ja villatupon vasempaan käteen ja ryhdyin keritsemään lampaista rohkeinta, susirajan selviytyjää, Kirppua. Alku sujui kuin tanssi konsaan ja kuvittelin keritseväni koko kolmikon alta aika yksikön.. No, luulo ei ole tiedon väärti näissäkään hommissa ja ei aikaakaan kun Kirpulle riitti. Lopputulemana painimme mitä kummallisimmissa asennoissa aitauksen pahnoilla ja saksin villoja sen minkä ehdin. Paksusta villatumpusta liukkaaksi luikeroksi muuttunut Kirppu pääsi kuin pääsikin pujahtamaan pihtiotteestani viimeisten villasuikaleiden roikkuessa vielä peräpuolesta. Tuon pakenemisen jälkeen ei onnistunut enää kauroilla tai leivänkannoilla houkuttelukaan saamaan Kirppua saksietäisyyden päähän. Pitänee odotella, että pöly on laskeutunut ja lampaat näkevät minussa muutakin kuin valtavat sakset, ja palata sen jälkeen parturoinnin äärelle. Olisihan se pitänyt arvata, että jos lammas kykenee vapautumaan suden suustakin niin yksi maalaisemäntä ei kykene pitkin vastusta tarjoamaan..vaikka riskimpi tapaus onkin..

Tässä tuo kerinnän kohdannut Kirppu nyt sitten on. Kyllä kelpaa helteiden helliä..

 

Helteiden hellimistä odotellaan, kunhan on Suvivirsi veisattu ja lähdetään koko porukka kesälaitumille. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä..

Kevät!

 

On siis kevät! Aurinko paistelee ja lumen alta paljastuu jos jonkinlaista kadonnutta esinettä. Lumeton metsä houkuttelee ulkoilemaan, mutta talviunilta heräilevät karhut rajoittavat samoiluintoa valtaväýlien läheisyyteen.. Eläimet nauttivat kevään tulosta, lampaat hyppelevät aitojen yli ja kirmailevat pitkin pihoja, kanat ryhtyivät munimaan pienen tauon jälkeen ja possutkin ovat päässeet pihamaalle tonkimaan.

 

Reilu viikko sitten saimme odotetut vieraat Helsingistä, kun veljeni perhe tuli meitä maalaisia moikkaamaan. Veljen pikkuinen tyttö osoittautui tädin veroiseksi maalaiseksi touhuamalla eläinten seassa. Jos eläimet kävivät turhan tuttavallisiksi tämä pirpana murisi hetken ja jatkoi touhuamistaan.

Vietimme mukavat pari päivää ja reissun kohokohta taisi olla, niin veljelleni kuin veljen 4-vuotiaalle pojalle, ratsastaminen naapurin islanninhevosella.

 

 

Kanalan isot tytöt ovat kasvaneet rouviksi ja munivat ahkerasti. Komeita kanoja ovatkin, tuuheine sulkapeitteineen ja sulkaisine jalkoineen. Yksi rouvista innostui hautomaankin, tosin se tapahtui juuri munintatauon aikaan, joten tulosta ei tullut. Ainoastaan lupaus siitä, että kesän aikana olisi mahdollista saada luonnonmukaisin keinoin kasvatettuja tipusia. Tällä hetkellä hautomakoneessa on munat pääsiäistipujen toivossa. Edellinen yritys epäonnistui kun ei mennyt lämmöt ja kosteudet oppikirjojen mukaisesti uudessa hautomakoneessa. Nyt ehkä olemme viisaampia..

Noin kuukausi sitten saimme vahvistuta hiirenpyyntäjäreserviin kahdesta vuoden ikäisestä leikatusta kissapojasta, Valtrasta ja Ponssesta. Hyvin hoituu kissoilta hiirenpyynti ja sisällä nuo käyvät ainoastaan syömässä ja ehkä vähän nukkumassa. Tullessaan eivät olleet lainkaan tottuneita koiriin ja koirien läsnäolo sai kissat kiipeilemään verhotankoja pitkin. Kuten kuvasta saattaa nähdä, tilanne on tällä hetkellä hiukan muuttunut..

Kanalasta löytyi kaksi pikkupupua, jotka ovat jo molemmat muuttaneet uusiin koteihin. Kuvassa oleva Mosse oli hauskan reipas pikkupupu, jota saattoi käyttää pakkasiltoina myös kaksoisleuan lämmittimenä.

Täällä tämä maaseutu pikku hiljaa heräilee kevääseen ja kesään. Kaivoon on noussut vesi ja makuuhuoneen kamiinakin on saanut olla viileänä jo viikkoja. Takatalveahan sitä on povattu, mutta nyt nautiskelemme aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

Ministeriöelämää

 

Muutama viikko sitten mökkiin muuttivat minipossut Saimi ja Unski. Alun perin possuja oli tulossa vain yksi, minipossu nimeltä Ministeri, mutta tilanne muuttui hiukan hakuvaiheessa ja niinpä ministeriö kasvoi sisäministeri Saimilla ja ulkoministeri Unskilla. Meno on melko sikamaista; mässytystä, kirkumista, tyytyväistä röhkimistä ja pitkiä päiväunia vanhassa vauvojen turvakaukalossa. Sisäsiistejä nämä töpselikärsät olivat jo ensimmäisestä päivästä alkaen ja herkkupalojen perässä menevät minne vaan. Nyt ovat tottuneita ihmisiin, koiriin sekä kissoihin ja valmiita muuttamaan kellariin omaan possulaansa ja sieltä sitten kevään koittaessa lampaiden seuraan.

 

Hautomakoneesta putkahti pari viikkoa sitten yksi tipu, Tipi, joka asustelee tätä nykyä pupuhäkissä lämpölampun alla sirkuttelemassa kaverilleen Villasukalle. Jottei Tipi aivan yksinäiseksi jäisi, on hautomakoneessa tulossa kavereita noin kahden viikon päästä.
Kyllä se vaan yhä ihmetyttää, miten kananmunasta tulee sopivassa lämmössä täysin itsenäiseen elämään valmis tipu. Juomakuppina on pullonkorkki ja ruuaksi nokkii hienonnettua kananmunaa, raejuustoa ja pieniä salaatin sekä kurkun palasia.

Pienen lisän iltapuhteisiin toi kaivon kuivahtaminen. Reilu viikko sitten vesi loppui, juurikaan antamatta merkkejä vähiin käymisestä.. Olin juuri päässyt hiusten pesussa shampoon huuhtelu-vaiheeseen, kun hanasta ei herunut pisaraakaan.. No, eihän siinä muu auttanut kuin kuivatella ja lähteä hiukan tavallista enemmän kiristelleen päänahan kanssa töihin.. Vuokranantajamme ratkaisi vedettömyyden toistaiseksi antamalla meidän käyttöön yhden mökin, jossa on sekä astianpesu- että pyykkikone. Sieltä myös haetaan vesi ja käydään suihkussa/saunassa.
Kannettu vesi ei kuulemma kaivossa pysy, joten palokuntaa ei paikalle saatu. Sananlaskuista pitävänä ihmisenä voin todeta, että viikonlopun voisi kirjaimellisesti viettää jäitä poltellen..

Viime viikon kovat pakkaset vaihtuivat lempeään pikkupakkaseen, joten ulkoilukelit ovat mitä parhaat. Ja jos ennustuksiin on luottaminen, kelin pitäisi jatkua hyvänä ainakin tulevan viikonlopun yli. Silloin onkin tiedossa mukavaa viikonloppuvierasta, ratsastusvalmennusta ja retkiluistelua..

Talviunilla

Blogi on viettänyt talviunta kuten kuvasta näkyy.. Vuosi ehti vaihtua ja uudet kujeet on mielessä.

Talvi tuli maaseudulle, mutta Lampiset nauttivat lumileikeistä. Pakkaspäivinä kirmailevat villat huurussa aitauksessaan. Kamu puolestaan sai vetovaljaat ja kuntoilee vetämällä lapsia pulkassa.. niin ja josko sitä minäkin hyppäisin suksille ja vetoon..Mönkkärin perässä moista talviurheilua jo testasin ja sarjakuvasankarimaisen ilmalennon jälkeen päätin hiihtäväni seuraavan kerran kesällä..

Kanala sai uusia vahvistuksia marraskuulla kun isot tytöt; Tuhti, Pipari ja Karvajalka saapuivat. Nyttemmin tytöt ovat hyvin asettautuneet taloksi ja munintakin alkanut sujumaan. Kukkoja talossa on kaksin kappalein kun ilkeät talvihoidokit eivät hyväksyneet isoja tyttöjä joukkoon mukaan vaan piti saada molemmille omat laumat. Isoja tyttöjä kaitsee talvihoidossa oleva Hermanni ja tehotyttöjä laittaa kuriin alla esittäytyvä Kyösti. Hautomisesta ei ole yksikään kana ollut kiinnostunut, joten Hiukkajoen McGyver askarteli hautomakoneen saunan ylälauteelle. Nyt odotellaan mitä kindereistä paljastuu vai paljastuuko mitään..

Pupulaankin on saatu lisää korvapareja sitten viime päivityksen. Harmaansävyinen Roosa ja musta karvapörrö Rusina asustelevat Jorman ja siivekkäiden kavereina navetassa.

Huomenna päästään tutustumaan minipossujen mielenliikkeisiin, siitä lisää seuraavassa päivityksessä..

Kukkoilua

Kylläpäs on aika rientänyt ja blogi jäänyt päivityksiä vaille. Näin sesongin ulkopuolella maalaisten elämäkin kulkee samaa rataa ja tapahtumat tuppaavat rajoittumaan ruokailuihin ja iltapuuhiin..

 

Torstait ovat viime aikoina olleet tapahtumapäiviä, tällä viikolla torstai toi tullessaan neljä uutta asukkia kanalaan. Valkoisen kukkoherran nimeltä Hermanni, sekä kolme kanarouvaa; Nupun, Poton ja Timantin. Omista kanoista Rami ei purematta niellyt kukon astelemista auvoiseen kananelämään ja ei mennyt aikaakaan kun kukko sai jo tukkapöllyjä. Muutama yhteenotto tuli vielä alkupöllytyksen jälkeen, mutta nyt näyttää että rauha on laskeutunut kanaparveen. Ja kukko kiekuu ! 

Edellisviikon torstaina oli vähän surkeammat tunnelmat kun Kamu livahti aamupissiltä jonkun metsäneläimen perään ja jäi auton alle. Nopeus oli kova (80km/h) ja ilmalento mahtava, mutta onnea oli rutkasti mukana ja niinpä ainoa kolhu oli pistohaava etutassun kyynärässä. Sitä on nyt hoidettu antibioottikuurilla ja näyttää hyvin paranevan. Eläinlääkäri kehoitti Kamua lottoamaan ja niinhän me kirjailimme numerot voipaperille ja jokaisen numeron kohdalle laitettiin juustopala. Numerot sitten otettiin ylös siinä järjestyksessä kun Kamu söi juustot ja näin ollen tuli muutama lottorivi valmiiksi. Toistaiseksi miljoonat ovat vielä antaneet odotella itseään... 

Maisemat ovat mitä mahtavimmat ja tuntuu että jokainen auringonlasku on erilainen. Tässä yhden iltalenkin satoa..

Hyvä päivä

"Äiti, tänään oli tosi hyvä päiväkotipäivä, en syönyt yhtään kynsiä ja puhuin savoa."
Näin tuumi Aatu kun kyselin, miten päiväkodissa oli sujunut. Muutamaa viikkoa aiemmin samainen vesseli ihmetteli, miksi Lohjalla keinutaan ja siivotaan ja täälläpäin kiikutaan ja raivataan.

Ruokinnan yhteydessä kanalasta löytyi vieraita. Lambisen rouvat olivat ilmeisesti iltakauroilla naapurissa. Selvittämättä jäi, mistä sisään kulku oli tapahtunut, mutta verkon ollessa ehjä, häkin ovi lienee ainoa vaihtoehto. Kuka sen on sitten auki saanut onkin toinen juttu.

Määää voisin tulla jo pooiis..

 

 

 

 

Eelis ja Miisu

 

 

 

                                    
                                                        Kärpässieniyhdyskunta