Kyllä on taas maalaiset olleet talvihorroksessa ja sen jälkeen kevätkiireissään niin, että päivittelyä on tehty kaikkialla muualla paitsi täällä blogissa.
No, nyt on toukokuu toivoa täynnä tämänkin kirjoittelun suhteen.
Äitienpäivänä nuorisojaosto yllätti minut hienolla farmiaiheisella kakulla. Koristeluun käytettiin paljon aikaa ja strösseleitä. Maku oli viipyilevän makea, hiukan ylisokerinen, mutta rakkaudella tehty. Myös sää suosi meitä ja nautimme ulkopuuhista koko porukan voimin. Lounasmakkarat paistuivat pihagrillissä samalla kuin ulkoilutimme possuja, haravoimme pihaa ja poltimme roskia. Se oli hieno päivä se.
Kevät saa heltat hehkumaan ja kukot paimentamaan kanarouviansa entistä innokkaammin. Kuvan Kyösti on koko siivekkäiden lauman pomo. Kyöstihän antoi jalomielisesti Hermannin pitää henkensä ja nykyisin kukot elelevät sulassa sovussa kanojensa kanssa. Johtajasta ei tosin ole epäselvyyttä edelleenkään, joku nokkimisjärjestyshän sitä on oltava kukkojenkin kesken..
Kirpputorilta löytyi oiva pihakalusto pikaisen päiväkahvin nautiskelemiseen. Rinteessä on muutenkin oiva valvontapiste pihapiirin tapahtumille. Pysyy pojanviikaritkin poissa pahanteosta kun puutarhaletku ja muutama muu yksityiskohta on silmän alla.
Viime viikonloppuna otin Fiskarsit oikeaan ja villatupon vasempaan käteen ja ryhdyin keritsemään lampaista rohkeinta, susirajan selviytyjää, Kirppua. Alku sujui kuin tanssi konsaan ja kuvittelin keritseväni koko kolmikon alta aika yksikön.. No, luulo ei ole tiedon väärti näissäkään hommissa ja ei aikaakaan kun Kirpulle riitti. Lopputulemana painimme mitä kummallisimmissa asennoissa aitauksen pahnoilla ja saksin villoja sen minkä ehdin. Paksusta villatumpusta liukkaaksi luikeroksi muuttunut Kirppu pääsi kuin pääsikin pujahtamaan pihtiotteestani viimeisten villasuikaleiden roikkuessa vielä peräpuolesta. Tuon pakenemisen jälkeen ei onnistunut enää kauroilla tai leivänkannoilla houkuttelukaan saamaan Kirppua saksietäisyyden päähän. Pitänee odotella, että pöly on laskeutunut ja lampaat näkevät minussa muutakin kuin valtavat sakset, ja palata sen jälkeen parturoinnin äärelle. Olisihan se pitänyt arvata, että jos lammas kykenee vapautumaan suden suustakin niin yksi maalaisemäntä ei kykene pitkin vastusta tarjoamaan..vaikka riskimpi tapaus onkin..
Tässä tuo kerinnän kohdannut Kirppu nyt sitten on. Kyllä kelpaa helteiden helliä..
Helteiden hellimistä odotellaan, kunhan on Suvivirsi veisattu ja lähdetään koko porukka kesälaitumille. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä..
