Ruohonleikkuria lainaamassa

Nurmikko alkoi muistuttamaan enemmän viidakkoa kuin nurmikkoa, joten oli korkea aika saada se lyhennettyä. Ruohonleikkuri oli vielä Sammatissa, joten päädyimme lainaamaan sitä naapurista. Saimmekin kaksihevosvoimaisen luomuleikkurin, joka hoiti samalla myös lannoituspuolen. Hyvin maistui pojille työt ja marjapensaiden alusetkin tuli siistittyä.

Aurinko alkoi jo laskea kun lähdimme palauttamaan ahkerat nurmikon leikkaajat kotitallilleen. Aada nautiskeli ratsastuksesta ilman satulaa ja pelkillä riimunnaruilla.

 

Auringonlasku on houkutellut meitä myös valokuvaamaan upeita Puruveden maisemia.

Viikonloppuna poimin talteen marjasatoa ja Miisu oli menossa mukana puikkelehtien pensaikossa. Vielä jäi satoa korjattavaksi joten marjankeruuta taitaa olla päiväohjelmassa tänäkin viikonloppuna.

 Aatu oli tallilla kengittäjän opissa ja innostui talutuspuuhista. Sympaattista Joppea on mukava talutella pienemmänkin hevosmiehen.

Syyssateet

Sateet saapuivat alkuviikosta ja useampana yönä olen herännyt rankkasateen pauhuun. Ukkonenkin on paukutellut pariin otteeseen. Päivät ovat kuitenkin olleet yhä aurinkoisia ja lämpimiä. Lampaat kerjäävät herkkuja ja rapsutuksia ja odottelevat keritsemistä, kunhan saadaan hankittua tarpeeksi terävät Fiskarsit..

Perunamaalla on sadonkorjuun aika. Sato vaihtelee niin kokonsa kuin värinsä osalta, mutta makoisia olivat kun maisteltiin. Viikonlopun suunnitelmissa onkin ottaa kuokka käteen ja kerätä sato talteen. Omavaraistalous on siis laajentunut munista perunoihin (ja villasukkiin)

Koululaiset lähtivät koulutaipaleelle viikko sitten. Pari päivää meni harjoitellessa, lähinnä koulubussin kuskilla, mutta muutaman päivän koulutus kantoi hedelmää ja kyyti on saapunut sovittuun paikkaan sovittuna aikana.

Vasikoiden kesähoito päättyi viime viikolla ja vasikat palasivat kotilaitumelleen ikäiseensä seuraan. Muutto ei ollut ihan Mustikin ja Mansikin mieleen vaan lastauspuuhat olivat ottaneet 3,5 tuntia ja reviiri oli laajentunut huomattavasti. Pellon lisäksi tutuksi olivat tulleet lähimetsät joka puolella ja tien viertäkin olivat juosseet. Lopulta olivat olleet niin uupuneita, että päätyivät trailerin kyytiin. Vasikkajahdin tiimellyksessä pupuhäkin väliseinään oli tullut jäniksen mentävä reikä ja näin ollen romanssi ehti roihuta ennen meidän kotiutumista. Nyt sitten odotellaan, syntyykö ensi kuun alkupuolella syyspesue pitkäkorvia..

Sadonkorjuuta ja loman loppu

Viime viikolla kokosin karhunkarkoitusjoukot, vahtikoirat ja retkieväät ja suuntasin 20 metrin säteelle autosta mustikkaan. Makkaroiden kypsyessä olin jo kerännyt piirakkatarpeet ja näin saatoin hyvillä mielin lähteä kotiin taikinan tekoon. Marjoja oli reilusti ja mukavan kokoisia ja makoisia, joten josko sitä vielä toisen vastaavanlaisen reissun tekisi.

Lauantai-iltana kokeilin Auvinen-cateringin emännöintiä Karjalan kalliolla. Maisemat olivat mitä mahtavimmat ja kattaus sujui kuin Strömsössä konsanaan. Corollasta taittui mainio maastoauto ja kivisestä kinttupolusta huolimatta pohjakosketuksilta vältyttiin.

Luston maisemista löytyi lisää herkkuja, valtavasti kantarelleja pieneltä alueelta. Illalla odotti perkuupuuhat ja kanttarellimuhennoksen valmistus. Luston maisemissa tuli viihdyttyä sekä hevosen selässä että muissa hommissa viikonlopun aikaan kun naapurin hevoset olivat siellä teema-viikkoa viettämässä.

Kanarouvat saivat vihdoin arvoisensa sääsuojan sekä munintapesän. Myös kananmentävät raot on nyt tilkitty ja rouvat asustelevat hulppeassa häkissään ja me saamme nauttia munista.

Lomat on pikku hiljaa pidelty ja kävin jo hankkimassa kaksi päivää työkokemustakin. Huomenna on Aatun vuoro tutustua uuteen päiväkotiin ja torstaina lastataan koululaiset koulubussin kyytiin.
Viikonloppuna suunnataan pitkästä aikaa Sammattiin pakkailemaan tavaroita vuokralaisten alta pois.