Kuumien päivien kuvapäivitys..

Auringon laskua Puruveden rannassa..

Mihin sitä traktoria ja peräkärryä tarvitsee- kaurapuuromoottori toimii ja seipäät tyhjenevät..

Hevosmaailman kesämuotia..

Käyn ahon laitaa..

Heinäkuun loppupuoli alkaa olla käsillä ja heinäpelto kasvaa uuttaa satoa, tosin tällä kertaa se taitaa päätyä naapurin hevosten suihin. Podemme nimittäin varastointiongelmaa, kun johonkin nuo 25 seipäällistä olisi saatava, jotta lampailla olisi syötävää talveksi. Eiköhän sitä jotain keksitä, jos ei muuta niin patjoiksi sänkyihin.

 

 

 

 

Tällä viikolla onkin ollut puuhaa jos jonkinlaista. Ystäväni Oulusta oli meillä ma-to ja pääsi maistamaan maalaisten työleiriä; purettiin lautoja, pinottiin lautoja, kannettiin vesiä, tehtiin aitauksia, laajennettiin laidunta, ruokittiin elukoita - ja kun alennusmyynteihin lähdettiin niin nekin oli sitten Agri-marketin alet. Toki raskas työ vaati myös veroisensa huvit ja näin ollen ratsastettiin joka päivä mukavat maastolenkit, käytiin uimassa ja tiistai-iltana suunnattiin lavatansseihin Rajavaaran lavalle. Tanssittajina oli Neljänsuora, jonka solisti-Antin kainaloon Aada-neitikin päätyi. Hiukan taisi tyttöä jännittää.

Kanarouvat saivat piknik-korin pihamaalle ja pääsivät herkuttelemaan mansikan jämillä. Luottavaisin mielin osallistuivat myös grillauspuuhiin, vaikkakin grillissä tirisi Kariniemen serkkujen rintafileet.

Leimautumisia ja liimautumisia

Muuh - tuumaavat Mansikki ja Mustikki jauhoämpärin nähdessään ja kirmaavat pukitellen portille tarjoiluja odottelemaan. Mustikki, ahneempi ja rohkeampi, tulee jo haistelemaan ruokkivaa kättä ja innostuu leikkimään vesileikkejä juomaämpäreitä täytellessäni.
Mansikki katselee touhuja hiukan sivusta, uteliaana ja korvat hörössä, mutta kuitenkin valmiina siirtymään kauemmas jos tilanne käy liian jännittäväksi.
Keskenään nuo lehmälapset nahistelevat samalla lailla kuin muutkin pirpanat. Pusketaan ja ollaan hippaa - häädetään kaveri ruoka-astialta ja keskeytetään päiväunet tuuppimalla turvalla takamukseen.
Kerrassaan valloittavia otuksia.

Lambisen kolmoset; Vanu, Laikku ja Kirppu ovat leimautuneet kanarouvien tavoin varvastossujeni läpsytykseen. Lähestyessäni aitauksia vastaan kotkottelevat kanarouvat, toiveikkaina josko olisi jo ruuantähteiden aika. Lampaat puolestaan juoksevat aitauksen viertä ensin vastaan ja siitä rinnallani portille, jossa olo on kuin turvatarkastuksessa konsaan. Yksi nyhtää lahjetta, toinen syö vetoketjun päätä ja kolmas tutkii, löytyykö kädestä mitään herkkuja.
Seuraava haaste on päästä kaura- ja kivennäissäkeille ilman, että ahneemman puoleiset mäkättäjät suorittavat joukkorynnäkön säkkien kimppuun. Näinkin on käynyt ja ei auttanut muu kuin napata villoista kiinni ja kantaa karitsat vuoron perään sallitulle alueelle. Ruokintaan kuluva aika riippuu siis omasta oveluudesta, ketteryydestä ja kauranhakusuunnitelman aukottomasta toteutumisesta. Parhaimmillaan suoriudun viidessä minuutissa, lampaiden viedessä minua kuin pässiä narussa, aikaa kuluu noin kolme kertaa enemmän.
Mutta kyllä se aloittelevan emännän sydäntä lämmittää kun on päätynyt leimautumisen kohteeksi.

Miisu on kaikkien kaveri, halusi sitä tai ei.

 

Liimautumisen kohteeksi päätyi Reetu ja askarteluliiman sekä post-it lappujen kestävyyttä kissassa testasivat velipojat.. Se onkin sitten niitä tarinoita, joita kirjoitan Vaahteramäen Eemelin äidin lailla mustakantiseen vihkooni. Ja pojat veistelevät puu-ukkoja...

Kesäinen kuvapäivitys

Heinätyöt saivat väkeä liikkeelle ja pellolla nähtiin myös laiskanpulskeaa nykynuorisoa, joiden pääasiallinen tehtävä oli juoda talkooväen mehut ja makoilla pehmeissä heinäkasoissa.

Koirien juomakupista kurkisti kissan näköinen hahmo, joka pisti Miisun syljeksimään kuppiin..

Kolmen päivän vaellusleirillä helle nostatti hien pintaan ja sitten vain vihdottiin. Eväspaussin ajaksi pihlajanoksalle löytyi näppärä säilytyspaikka satulan takaa.

 

Iloja ja suruja

 

Kuluneeseen viikkoon mahtui paljon sattumia ja tapahtumia. Tiistaina olin Olavinlinnassa Ooppera-juhlilla yhdessä Turusta saapuneen äitini kanssa ja oli hyvin vaikuttava tulkinta oopperasta Madama Butterfly.

Keskiviikkona heiluimme heinähangon varressa ja nostimme heiniä seipäille, noin 20 seivästä otti aikaa 2,5 tuntia. Nyt on lampaille ruokaa ainakin alkutalveksi. Pidän tosi paljon noista ei-koneistetuista maalaisten töistä; heinätyöt, viikatteella niittäminen, laidunten aitaaminen, vesien kantaminen jne...ei tarvitse muuta kunnon kohotusta kun hiki hatussa saa puuhastella.

Torstaina koitti sitten vapaapäivät ja suuntasin Lohjalle Rantajameille. Illan esiintyjiä olivat Sanni, Kaija Koo ja Cheek ja oli mukava juhlat, paljon tuttuja kasvoja. Perjantaina kotiuduin Ikean ja Mc Donaldsin kautta, kumpainenkin tuntemattomia käsiteitä näillä seuduilla.

Ilta vierähtikin hiukan poikkeuksellisissa merkeissä kun Ellu-lehmää oli kohdannut vaikea poikimishalvaus ja ketoositila ja näin ollen eläinlääkäri tuli taloon. Vastoin odotuksia Ellu ei kuitenkaan selvinnyt halvauksestaan ja päätyi traktorin kauhaan varhain tänä aamuna. Pienet vasikat jäivät ihmeissään aitaukseen, mutta kovin reippaina ryhtyivät saman tien syömään jauhoseosta ja heinää. Illan mittaan jo leikkivätkin keskenään ja varoituksista huolimatta eivät ole maidonlähdettä kaipailleet vaan vesi on maistunut. Nyt jatkavat oleilua meidän pellolla syksyyn asti ja sitten lähtevät tahoillensa kasvamaan, toinen pihviksi, toinen maidontuottajaksi.

 

Maanantaina lähden kolmen päivän vaellusleirille ratsastelemaan, hankin jo upouudet tamineetkin, jotta korjaan paremmat tyylipisteet.. Toivotaan kesäisiä kelejä niin kelpaa ratsastella!

Karkauspäivä

Leppoisan päivän ja makoisan kotikutoisen hernekeittopäivällisen päätteeksi suuntasimme uimarannalle, koko iloinen perhe. Minunkin talviturkki jäi tuolle reissulle ja oli kyllä mahtava pulikoida kirkkaassa ja raikkaassa vedessä.

 

Kotona oli ollut kova meininki- mitä sitä hiiristä sanotaankaan kissojen ollessa poissa.. Lopputulemana Ellu seisoi keskellä peltoa, aidan väärällä puolella, vasikat onneksemme olivat aitojen sisäpuolella. Jorma viiletti pitkin pihaa otsatukka hulmuten ja karitsat löytyivät kesähuoneesta rennosti loikoillen syömästä Muumi-tikkareita..

 

Ellu oli jo kuuluisan temperamentin puolesta ensimmäinen kiinniotettava, muu eläinkunta jouti hetken odottaa, Jorman pieni piiri pyöri häkin ympärillä ja Muumi-tikkareissakin oli vielä makua. Ellun pyydystykseen käytimme apuna oveluuden lisäksi aitausta ja vasikoita. Sähkölanka poltettiin pikana poikki karkurin puolelta peltoa ja muutamassa minuutissa oli uusi portti syntynyt. Pientä houkuttelua, hutkimista ja huijausta vaadittiin siihen, että arvon lehmärouva asteli takaisin lastensa pariin. Seuraavana häkkiin suorastaan jonotti Jorma ja viimeisenä tuupattiin portista sisään tyytyväisenä mussuttelevat lampaat.

Huomenna onkin kauppa-autopäivä, joskos sitä pistäisi Lambit jonoon ja tikkariostoksille..

 

Etsivä löytää..

Useampana päivänä olen etsiskellyt munia kuusiaidasta, marjapensaiden alta tai koivikon liepeiltä. Tänään etsinnät tuottivat tulosta ja piikkipensaiden keskeltä löytyi munakätkö, yhteensä 11 munaa

Nyt kanala alkaa olla valmis, joten satunnaisia karkureissuja lukuun ottamatta tuotannon pitäisi keskittyä suljettuun tilaan.. Tosin tämä oletus meillä vallitsi tänäänkin aina siihen asti kun pihan poikki juoksi siipiveikot vuoron perään.

 

Munien lisäksi pihasta löytää mansikoita! Paras sato on vielä kypsymässä, mutta muutamia maistiaisia on saatu.

Täältä tullaan!!! Miisu on leimautunut minuun toisinaan jo häiritsevässä määrin ja on salamana paikalla kun istahdan sohvalle, menen keittiöön, tai ylipäänsä ilmestyn sisätiloihin. Kun koitan laittaa ruokaa farkun lahjetta kiipeävä kissa seuranani tai maksaa laskuja karvapallon vilistäessä näppiksellä lisäillen tassuillaan arvoituksellisia viitenumeroita, niin olen osakseni saadusta huomiosta kaikkea muuta kuin imarreltu.

Pihassa kävi tänään ensimmäiset turistit katsomassa eläimiä. Olin juuri saanut siirrettyä puput ulkohäkkeihin, joten Miisua lukuun ottamatta kaikki olivat katseltavissa.

Karhu nukkuu, karhu nukkuu - eipäs nukukaan..

Tänään olin tallinväen kanssa pitkällä ratsastuksella, matkaa taittui noin 20 kilometriä ja aikaa meni nelisen tuntia. Sää oli huomattavasti suosiollisempi kuin eilen, jolloin siirsimme hevoset kesälaitumelle ja kastuimme oikein kunnolla. Reissu oli muutenkin oikein mukava, samoja polkuja tosin oli tallannut herra Karhunen, ihan vain hetkeä aikaisemmin..

Mahtavat olivat jäljet.

 

Vapaat kanat kuopsuttelivat pihalla kolmatta päivää, yöksi hakeutuvat aina suojaan. Munintapesä ei kiinnosta enää lainkaan vaan munan piilotus on päivän sana. Huomenna pitääkin laittaa pojat pesän etsintäpuuhiin, jotta saadaan saalis talteen.

 

 

Ellu ja vasikat ovat kotiutuneet hyvin, tänään Ellu tuli jo haisteluetäisyydelle..lypsämiseen on kuitenkin vielä matkaa jokunen askel..katsotaan mikä päivä sitä uskaltaisi yrittää..Kyllä vähintään yksi pannari pitäisi saada pyöräytettyä omista munista ja lainalehmän tuoreesta maidosta.

Lambiset innostuivat karkailemaan tänään ruohon ollessa vihreämpää aidan toisella puolella. Onneksi olivat yhteistyöhalukkaita kiinniottotilanteesssa..Nyt on aitausta tiivistetty ja toivotaan villapaitojen pysyvän aidan oikealla puolella.

Ellun kanat

 

Istuskelin koivun juurella, kiven päällä ja odottelin lehmiä saapuvaksi. Pian pusikossa suhisi kuin siinä kuulussa kaislikossa ja pihan poikki kirmasi kaksi vasikkaa - suuntana ei suinkaan ollut aidattu laidun vaan takametsä, johon tuo suloinen parivaljakko katosi ennen kuin ehdin jaloilleni nousta. Hiukan hämmentyneenä katselin tien suuntaan, mutta muuta liikennettä ei näkynyt ja näinpä lähdin metsikköön tarpomaan ja huhuilemaan pikkulehmien perään. En ehtinyt etsinnöissäni kovin pitkälle kun tien suunnalta kantautui kauppa-auton torven töötötys ja hyvin samalla volyymilla lehmän kiukkuinen muukuminen. Palailin takaisin pihaan vain todistaakseni kuinka vauhkoontunut Ellu-lehmä saatteli kahden narun päässä olevia miehiä pihaan. Siinä ei paljon kyselty kumpi vie ja kumpi vikisee, tosin vikinä sisälsi poikkeuksellisen paljon voimasanoja.. Lopulta Ellu saatiin lankojen sisäpuolelle ja rauhoittumaan ja ohjelmassa oli vasikoiden metsästys. Kiertelimme takametsää ja yhtäkkiä nuo pikkuiset olivatkin edessäni. Eivä tosin kauaa kunnes jatkoivat hännät suorana seikkailujaan, tällä kertaa onneksi kohti Ellu-äidin houkuttelevaa huutoa. Loppu hyvin kaikki hyvin, laidun sai asukkinsa, mustan Mustikin, vaalean Mansikin ja kylän vahvimman Ellun.

Eilen annoimme kodin 1,5-vuotiaalle risteytyskanille, Jopelle (omaa sukuaan Jorma). Tuo hauska ja ystävällinen otsatukkainen otus kiinnosti niin lapsia kuin eläimiäkin. Erityisesti ystäviksi ryhtyneet  Miisu ja Kamu jaksoivat tuijottaa Jopen touhuja..