Kukkoilua

Kylläpäs on aika rientänyt ja blogi jäänyt päivityksiä vaille. Näin sesongin ulkopuolella maalaisten elämäkin kulkee samaa rataa ja tapahtumat tuppaavat rajoittumaan ruokailuihin ja iltapuuhiin..

 

Torstait ovat viime aikoina olleet tapahtumapäiviä, tällä viikolla torstai toi tullessaan neljä uutta asukkia kanalaan. Valkoisen kukkoherran nimeltä Hermanni, sekä kolme kanarouvaa; Nupun, Poton ja Timantin. Omista kanoista Rami ei purematta niellyt kukon astelemista auvoiseen kananelämään ja ei mennyt aikaakaan kun kukko sai jo tukkapöllyjä. Muutama yhteenotto tuli vielä alkupöllytyksen jälkeen, mutta nyt näyttää että rauha on laskeutunut kanaparveen. Ja kukko kiekuu ! 

Edellisviikon torstaina oli vähän surkeammat tunnelmat kun Kamu livahti aamupissiltä jonkun metsäneläimen perään ja jäi auton alle. Nopeus oli kova (80km/h) ja ilmalento mahtava, mutta onnea oli rutkasti mukana ja niinpä ainoa kolhu oli pistohaava etutassun kyynärässä. Sitä on nyt hoidettu antibioottikuurilla ja näyttää hyvin paranevan. Eläinlääkäri kehoitti Kamua lottoamaan ja niinhän me kirjailimme numerot voipaperille ja jokaisen numeron kohdalle laitettiin juustopala. Numerot sitten otettiin ylös siinä järjestyksessä kun Kamu söi juustot ja näin ollen tuli muutama lottorivi valmiiksi. Toistaiseksi miljoonat ovat vielä antaneet odotella itseään... 

Maisemat ovat mitä mahtavimmat ja tuntuu että jokainen auringonlasku on erilainen. Tässä yhden iltalenkin satoa..

Hyvä päivä

"Äiti, tänään oli tosi hyvä päiväkotipäivä, en syönyt yhtään kynsiä ja puhuin savoa."
Näin tuumi Aatu kun kyselin, miten päiväkodissa oli sujunut. Muutamaa viikkoa aiemmin samainen vesseli ihmetteli, miksi Lohjalla keinutaan ja siivotaan ja täälläpäin kiikutaan ja raivataan.

Ruokinnan yhteydessä kanalasta löytyi vieraita. Lambisen rouvat olivat ilmeisesti iltakauroilla naapurissa. Selvittämättä jäi, mistä sisään kulku oli tapahtunut, mutta verkon ollessa ehjä, häkin ovi lienee ainoa vaihtoehto. Kuka sen on sitten auki saanut onkin toinen juttu.

Määää voisin tulla jo pooiis..

 

 

 

 

Eelis ja Miisu

 

 

 

                                    
                                                        Kärpässieniyhdyskunta

 

 

Syyskiireitä

Kyllä on työssäkäyvän maalaisen elämä kiireistä, jos oli työttömän maalaisenkin..

Aamulla muori se hoitelee lampaitansa..ja puput, kanat, kissat sekä koirat.. Työpäivän jälkeen on usein tullut käytyä s-marketin lisäksi sienimetsässä ja perunamaalla ennen ruuanlaittopuuhia. Illat ovat hurahtaneet työiltojen, vanhempainiltojen ,vanhempaintoimikunnan kokoontumisten sekä tallilla puuhastelun parissa. Jokusen kerran olen myös kotitöihin tarttunut. Ja vielä ennen omia iltapuhteita on eläimistön iltaruokinnan aika.

Yksi iltapuhde lisää on Kamun käyttäminen lenkillä, vapaus kun siltä päättyi jälleen kerran. Tällä kertaa lähtivät Pipsan kanssa pihasta sillä samaisella hännänheilahduksella kun olivat ulos päässeet ja ei karvakuonoja näkynyt ennen kuin oli meidän aika lähteä kouluun ja päiväkotiin. Ei niitä näkynyt pitkään sen jälkeenkään, mutta puoliltapäivin vuokra-isäntä soitteli, että lähiseudun maitotilalta oli kyselty karkulaisten omistajan perään. Kun selvisi että ketään ei ollut syöty eikä mitään tuhottu (ainakaan mitään arvokasta) uskaltauduimme tunnustautumaan noiden kurittomien koiruuksien omistajiksi. Maitotilan väki oli tosi ystävällistä ja loppujen lopuksi meidät kutsuttiin lasten kanssa joku kerta kyläänkin, katsomaan heidän robottinavettaansa.

Lampaat saavat pitää villansa kevääseen, sillä kylmän yllättäessä ne olisi puettava lasten pieneksi jääneisiin vaatteisiin.. kasvatelkoot siis villojaan, saadaanpa useammat sukkaparit..

Kamua on kovasti houkuteltu yläkertaan, mutta ei tuo kehveli sinne tule. Muuttopäivänä ehti tulla kaksikin kertaa ylös mutta kun alas piti kantaa niin sai jonkun pienimuotoisen rappukammon..

 

Kyllä syksyisessä metsässä on vaan kaunista ja raikasta. Sammalmättäät ovat mukavan pehmoisen näköisiä ja paarmat ja muut pörriäiset ovat tainneet jo siirtyä talviteloille. Jokunen hirvikärpänen erehtyy toisinaan kypärän alle kutittamaan.

 

Ruohonleikkuria lainaamassa

Nurmikko alkoi muistuttamaan enemmän viidakkoa kuin nurmikkoa, joten oli korkea aika saada se lyhennettyä. Ruohonleikkuri oli vielä Sammatissa, joten päädyimme lainaamaan sitä naapurista. Saimmekin kaksihevosvoimaisen luomuleikkurin, joka hoiti samalla myös lannoituspuolen. Hyvin maistui pojille työt ja marjapensaiden alusetkin tuli siistittyä.

Aurinko alkoi jo laskea kun lähdimme palauttamaan ahkerat nurmikon leikkaajat kotitallilleen. Aada nautiskeli ratsastuksesta ilman satulaa ja pelkillä riimunnaruilla.

 

Auringonlasku on houkutellut meitä myös valokuvaamaan upeita Puruveden maisemia.

Viikonloppuna poimin talteen marjasatoa ja Miisu oli menossa mukana puikkelehtien pensaikossa. Vielä jäi satoa korjattavaksi joten marjankeruuta taitaa olla päiväohjelmassa tänäkin viikonloppuna.

 Aatu oli tallilla kengittäjän opissa ja innostui talutuspuuhista. Sympaattista Joppea on mukava talutella pienemmänkin hevosmiehen.

Syyssateet

Sateet saapuivat alkuviikosta ja useampana yönä olen herännyt rankkasateen pauhuun. Ukkonenkin on paukutellut pariin otteeseen. Päivät ovat kuitenkin olleet yhä aurinkoisia ja lämpimiä. Lampaat kerjäävät herkkuja ja rapsutuksia ja odottelevat keritsemistä, kunhan saadaan hankittua tarpeeksi terävät Fiskarsit..

Perunamaalla on sadonkorjuun aika. Sato vaihtelee niin kokonsa kuin värinsä osalta, mutta makoisia olivat kun maisteltiin. Viikonlopun suunnitelmissa onkin ottaa kuokka käteen ja kerätä sato talteen. Omavaraistalous on siis laajentunut munista perunoihin (ja villasukkiin)

Koululaiset lähtivät koulutaipaleelle viikko sitten. Pari päivää meni harjoitellessa, lähinnä koulubussin kuskilla, mutta muutaman päivän koulutus kantoi hedelmää ja kyyti on saapunut sovittuun paikkaan sovittuna aikana.

Vasikoiden kesähoito päättyi viime viikolla ja vasikat palasivat kotilaitumelleen ikäiseensä seuraan. Muutto ei ollut ihan Mustikin ja Mansikin mieleen vaan lastauspuuhat olivat ottaneet 3,5 tuntia ja reviiri oli laajentunut huomattavasti. Pellon lisäksi tutuksi olivat tulleet lähimetsät joka puolella ja tien viertäkin olivat juosseet. Lopulta olivat olleet niin uupuneita, että päätyivät trailerin kyytiin. Vasikkajahdin tiimellyksessä pupuhäkin väliseinään oli tullut jäniksen mentävä reikä ja näin ollen romanssi ehti roihuta ennen meidän kotiutumista. Nyt sitten odotellaan, syntyykö ensi kuun alkupuolella syyspesue pitkäkorvia..

Sadonkorjuuta ja loman loppu

Viime viikolla kokosin karhunkarkoitusjoukot, vahtikoirat ja retkieväät ja suuntasin 20 metrin säteelle autosta mustikkaan. Makkaroiden kypsyessä olin jo kerännyt piirakkatarpeet ja näin saatoin hyvillä mielin lähteä kotiin taikinan tekoon. Marjoja oli reilusti ja mukavan kokoisia ja makoisia, joten josko sitä vielä toisen vastaavanlaisen reissun tekisi.

Lauantai-iltana kokeilin Auvinen-cateringin emännöintiä Karjalan kalliolla. Maisemat olivat mitä mahtavimmat ja kattaus sujui kuin Strömsössä konsanaan. Corollasta taittui mainio maastoauto ja kivisestä kinttupolusta huolimatta pohjakosketuksilta vältyttiin.

Luston maisemista löytyi lisää herkkuja, valtavasti kantarelleja pieneltä alueelta. Illalla odotti perkuupuuhat ja kanttarellimuhennoksen valmistus. Luston maisemissa tuli viihdyttyä sekä hevosen selässä että muissa hommissa viikonlopun aikaan kun naapurin hevoset olivat siellä teema-viikkoa viettämässä.

Kanarouvat saivat vihdoin arvoisensa sääsuojan sekä munintapesän. Myös kananmentävät raot on nyt tilkitty ja rouvat asustelevat hulppeassa häkissään ja me saamme nauttia munista.

Lomat on pikku hiljaa pidelty ja kävin jo hankkimassa kaksi päivää työkokemustakin. Huomenna on Aatun vuoro tutustua uuteen päiväkotiin ja torstaina lastataan koululaiset koulubussin kyytiin.
Viikonloppuna suunnataan pitkästä aikaa Sammattiin pakkailemaan tavaroita vuokralaisten alta pois.

Kuumien päivien kuvapäivitys..

Auringon laskua Puruveden rannassa..

Mihin sitä traktoria ja peräkärryä tarvitsee- kaurapuuromoottori toimii ja seipäät tyhjenevät..

Hevosmaailman kesämuotia..

Käyn ahon laitaa..

Heinäkuun loppupuoli alkaa olla käsillä ja heinäpelto kasvaa uuttaa satoa, tosin tällä kertaa se taitaa päätyä naapurin hevosten suihin. Podemme nimittäin varastointiongelmaa, kun johonkin nuo 25 seipäällistä olisi saatava, jotta lampailla olisi syötävää talveksi. Eiköhän sitä jotain keksitä, jos ei muuta niin patjoiksi sänkyihin.

 

 

 

 

Tällä viikolla onkin ollut puuhaa jos jonkinlaista. Ystäväni Oulusta oli meillä ma-to ja pääsi maistamaan maalaisten työleiriä; purettiin lautoja, pinottiin lautoja, kannettiin vesiä, tehtiin aitauksia, laajennettiin laidunta, ruokittiin elukoita - ja kun alennusmyynteihin lähdettiin niin nekin oli sitten Agri-marketin alet. Toki raskas työ vaati myös veroisensa huvit ja näin ollen ratsastettiin joka päivä mukavat maastolenkit, käytiin uimassa ja tiistai-iltana suunnattiin lavatansseihin Rajavaaran lavalle. Tanssittajina oli Neljänsuora, jonka solisti-Antin kainaloon Aada-neitikin päätyi. Hiukan taisi tyttöä jännittää.

Kanarouvat saivat piknik-korin pihamaalle ja pääsivät herkuttelemaan mansikan jämillä. Luottavaisin mielin osallistuivat myös grillauspuuhiin, vaikkakin grillissä tirisi Kariniemen serkkujen rintafileet.

Leimautumisia ja liimautumisia

Muuh - tuumaavat Mansikki ja Mustikki jauhoämpärin nähdessään ja kirmaavat pukitellen portille tarjoiluja odottelemaan. Mustikki, ahneempi ja rohkeampi, tulee jo haistelemaan ruokkivaa kättä ja innostuu leikkimään vesileikkejä juomaämpäreitä täytellessäni.
Mansikki katselee touhuja hiukan sivusta, uteliaana ja korvat hörössä, mutta kuitenkin valmiina siirtymään kauemmas jos tilanne käy liian jännittäväksi.
Keskenään nuo lehmälapset nahistelevat samalla lailla kuin muutkin pirpanat. Pusketaan ja ollaan hippaa - häädetään kaveri ruoka-astialta ja keskeytetään päiväunet tuuppimalla turvalla takamukseen.
Kerrassaan valloittavia otuksia.

Lambisen kolmoset; Vanu, Laikku ja Kirppu ovat leimautuneet kanarouvien tavoin varvastossujeni läpsytykseen. Lähestyessäni aitauksia vastaan kotkottelevat kanarouvat, toiveikkaina josko olisi jo ruuantähteiden aika. Lampaat puolestaan juoksevat aitauksen viertä ensin vastaan ja siitä rinnallani portille, jossa olo on kuin turvatarkastuksessa konsaan. Yksi nyhtää lahjetta, toinen syö vetoketjun päätä ja kolmas tutkii, löytyykö kädestä mitään herkkuja.
Seuraava haaste on päästä kaura- ja kivennäissäkeille ilman, että ahneemman puoleiset mäkättäjät suorittavat joukkorynnäkön säkkien kimppuun. Näinkin on käynyt ja ei auttanut muu kuin napata villoista kiinni ja kantaa karitsat vuoron perään sallitulle alueelle. Ruokintaan kuluva aika riippuu siis omasta oveluudesta, ketteryydestä ja kauranhakusuunnitelman aukottomasta toteutumisesta. Parhaimmillaan suoriudun viidessä minuutissa, lampaiden viedessä minua kuin pässiä narussa, aikaa kuluu noin kolme kertaa enemmän.
Mutta kyllä se aloittelevan emännän sydäntä lämmittää kun on päätynyt leimautumisen kohteeksi.

Miisu on kaikkien kaveri, halusi sitä tai ei.

 

Liimautumisen kohteeksi päätyi Reetu ja askarteluliiman sekä post-it lappujen kestävyyttä kissassa testasivat velipojat.. Se onkin sitten niitä tarinoita, joita kirjoitan Vaahteramäen Eemelin äidin lailla mustakantiseen vihkooni. Ja pojat veistelevät puu-ukkoja...

Kesäinen kuvapäivitys

Heinätyöt saivat väkeä liikkeelle ja pellolla nähtiin myös laiskanpulskeaa nykynuorisoa, joiden pääasiallinen tehtävä oli juoda talkooväen mehut ja makoilla pehmeissä heinäkasoissa.

Koirien juomakupista kurkisti kissan näköinen hahmo, joka pisti Miisun syljeksimään kuppiin..

Kolmen päivän vaellusleirillä helle nostatti hien pintaan ja sitten vain vihdottiin. Eväspaussin ajaksi pihlajanoksalle löytyi näppärä säilytyspaikka satulan takaa.

 

Iloja ja suruja

 

Kuluneeseen viikkoon mahtui paljon sattumia ja tapahtumia. Tiistaina olin Olavinlinnassa Ooppera-juhlilla yhdessä Turusta saapuneen äitini kanssa ja oli hyvin vaikuttava tulkinta oopperasta Madama Butterfly.

Keskiviikkona heiluimme heinähangon varressa ja nostimme heiniä seipäille, noin 20 seivästä otti aikaa 2,5 tuntia. Nyt on lampaille ruokaa ainakin alkutalveksi. Pidän tosi paljon noista ei-koneistetuista maalaisten töistä; heinätyöt, viikatteella niittäminen, laidunten aitaaminen, vesien kantaminen jne...ei tarvitse muuta kunnon kohotusta kun hiki hatussa saa puuhastella.

Torstaina koitti sitten vapaapäivät ja suuntasin Lohjalle Rantajameille. Illan esiintyjiä olivat Sanni, Kaija Koo ja Cheek ja oli mukava juhlat, paljon tuttuja kasvoja. Perjantaina kotiuduin Ikean ja Mc Donaldsin kautta, kumpainenkin tuntemattomia käsiteitä näillä seuduilla.

Ilta vierähtikin hiukan poikkeuksellisissa merkeissä kun Ellu-lehmää oli kohdannut vaikea poikimishalvaus ja ketoositila ja näin ollen eläinlääkäri tuli taloon. Vastoin odotuksia Ellu ei kuitenkaan selvinnyt halvauksestaan ja päätyi traktorin kauhaan varhain tänä aamuna. Pienet vasikat jäivät ihmeissään aitaukseen, mutta kovin reippaina ryhtyivät saman tien syömään jauhoseosta ja heinää. Illan mittaan jo leikkivätkin keskenään ja varoituksista huolimatta eivät ole maidonlähdettä kaipailleet vaan vesi on maistunut. Nyt jatkavat oleilua meidän pellolla syksyyn asti ja sitten lähtevät tahoillensa kasvamaan, toinen pihviksi, toinen maidontuottajaksi.

 

Maanantaina lähden kolmen päivän vaellusleirille ratsastelemaan, hankin jo upouudet tamineetkin, jotta korjaan paremmat tyylipisteet.. Toivotaan kesäisiä kelejä niin kelpaa ratsastella!

Karkauspäivä

Leppoisan päivän ja makoisan kotikutoisen hernekeittopäivällisen päätteeksi suuntasimme uimarannalle, koko iloinen perhe. Minunkin talviturkki jäi tuolle reissulle ja oli kyllä mahtava pulikoida kirkkaassa ja raikkaassa vedessä.

 

Kotona oli ollut kova meininki- mitä sitä hiiristä sanotaankaan kissojen ollessa poissa.. Lopputulemana Ellu seisoi keskellä peltoa, aidan väärällä puolella, vasikat onneksemme olivat aitojen sisäpuolella. Jorma viiletti pitkin pihaa otsatukka hulmuten ja karitsat löytyivät kesähuoneesta rennosti loikoillen syömästä Muumi-tikkareita..

 

Ellu oli jo kuuluisan temperamentin puolesta ensimmäinen kiinniotettava, muu eläinkunta jouti hetken odottaa, Jorman pieni piiri pyöri häkin ympärillä ja Muumi-tikkareissakin oli vielä makua. Ellun pyydystykseen käytimme apuna oveluuden lisäksi aitausta ja vasikoita. Sähkölanka poltettiin pikana poikki karkurin puolelta peltoa ja muutamassa minuutissa oli uusi portti syntynyt. Pientä houkuttelua, hutkimista ja huijausta vaadittiin siihen, että arvon lehmärouva asteli takaisin lastensa pariin. Seuraavana häkkiin suorastaan jonotti Jorma ja viimeisenä tuupattiin portista sisään tyytyväisenä mussuttelevat lampaat.

Huomenna onkin kauppa-autopäivä, joskos sitä pistäisi Lambit jonoon ja tikkariostoksille..

 

Etsivä löytää..

Useampana päivänä olen etsiskellyt munia kuusiaidasta, marjapensaiden alta tai koivikon liepeiltä. Tänään etsinnät tuottivat tulosta ja piikkipensaiden keskeltä löytyi munakätkö, yhteensä 11 munaa

Nyt kanala alkaa olla valmis, joten satunnaisia karkureissuja lukuun ottamatta tuotannon pitäisi keskittyä suljettuun tilaan.. Tosin tämä oletus meillä vallitsi tänäänkin aina siihen asti kun pihan poikki juoksi siipiveikot vuoron perään.

 

Munien lisäksi pihasta löytää mansikoita! Paras sato on vielä kypsymässä, mutta muutamia maistiaisia on saatu.

Täältä tullaan!!! Miisu on leimautunut minuun toisinaan jo häiritsevässä määrin ja on salamana paikalla kun istahdan sohvalle, menen keittiöön, tai ylipäänsä ilmestyn sisätiloihin. Kun koitan laittaa ruokaa farkun lahjetta kiipeävä kissa seuranani tai maksaa laskuja karvapallon vilistäessä näppiksellä lisäillen tassuillaan arvoituksellisia viitenumeroita, niin olen osakseni saadusta huomiosta kaikkea muuta kuin imarreltu.

Pihassa kävi tänään ensimmäiset turistit katsomassa eläimiä. Olin juuri saanut siirrettyä puput ulkohäkkeihin, joten Miisua lukuun ottamatta kaikki olivat katseltavissa.

Karhu nukkuu, karhu nukkuu - eipäs nukukaan..

Tänään olin tallinväen kanssa pitkällä ratsastuksella, matkaa taittui noin 20 kilometriä ja aikaa meni nelisen tuntia. Sää oli huomattavasti suosiollisempi kuin eilen, jolloin siirsimme hevoset kesälaitumelle ja kastuimme oikein kunnolla. Reissu oli muutenkin oikein mukava, samoja polkuja tosin oli tallannut herra Karhunen, ihan vain hetkeä aikaisemmin..

Mahtavat olivat jäljet.

 

Vapaat kanat kuopsuttelivat pihalla kolmatta päivää, yöksi hakeutuvat aina suojaan. Munintapesä ei kiinnosta enää lainkaan vaan munan piilotus on päivän sana. Huomenna pitääkin laittaa pojat pesän etsintäpuuhiin, jotta saadaan saalis talteen.

 

 

Ellu ja vasikat ovat kotiutuneet hyvin, tänään Ellu tuli jo haisteluetäisyydelle..lypsämiseen on kuitenkin vielä matkaa jokunen askel..katsotaan mikä päivä sitä uskaltaisi yrittää..Kyllä vähintään yksi pannari pitäisi saada pyöräytettyä omista munista ja lainalehmän tuoreesta maidosta.

Lambiset innostuivat karkailemaan tänään ruohon ollessa vihreämpää aidan toisella puolella. Onneksi olivat yhteistyöhalukkaita kiinniottotilanteesssa..Nyt on aitausta tiivistetty ja toivotaan villapaitojen pysyvän aidan oikealla puolella.

Ellun kanat

 

Istuskelin koivun juurella, kiven päällä ja odottelin lehmiä saapuvaksi. Pian pusikossa suhisi kuin siinä kuulussa kaislikossa ja pihan poikki kirmasi kaksi vasikkaa - suuntana ei suinkaan ollut aidattu laidun vaan takametsä, johon tuo suloinen parivaljakko katosi ennen kuin ehdin jaloilleni nousta. Hiukan hämmentyneenä katselin tien suuntaan, mutta muuta liikennettä ei näkynyt ja näinpä lähdin metsikköön tarpomaan ja huhuilemaan pikkulehmien perään. En ehtinyt etsinnöissäni kovin pitkälle kun tien suunnalta kantautui kauppa-auton torven töötötys ja hyvin samalla volyymilla lehmän kiukkuinen muukuminen. Palailin takaisin pihaan vain todistaakseni kuinka vauhkoontunut Ellu-lehmä saatteli kahden narun päässä olevia miehiä pihaan. Siinä ei paljon kyselty kumpi vie ja kumpi vikisee, tosin vikinä sisälsi poikkeuksellisen paljon voimasanoja.. Lopulta Ellu saatiin lankojen sisäpuolelle ja rauhoittumaan ja ohjelmassa oli vasikoiden metsästys. Kiertelimme takametsää ja yhtäkkiä nuo pikkuiset olivatkin edessäni. Eivä tosin kauaa kunnes jatkoivat hännät suorana seikkailujaan, tällä kertaa onneksi kohti Ellu-äidin houkuttelevaa huutoa. Loppu hyvin kaikki hyvin, laidun sai asukkinsa, mustan Mustikin, vaalean Mansikin ja kylän vahvimman Ellun.

Eilen annoimme kodin 1,5-vuotiaalle risteytyskanille, Jopelle (omaa sukuaan Jorma). Tuo hauska ja ystävällinen otsatukkainen otus kiinnosti niin lapsia kuin eläimiäkin. Erityisesti ystäviksi ryhtyneet  Miisu ja Kamu jaksoivat tuijottaa Jopen touhuja..

Uusi viikko

Kanat pääsivät eilen tilapäismajoituksesta kotipihalle kuopsuttelemaan. Rouville tuntui maistuvan kaikki muu paitsi nurmikolla olevat kauranjyvät..

Kaverukset Aatu ja Miisu rennosti retrosohvalla..

 

 

Viikonloppu oli ja meni, Sammatin kodista tuli tavarakuorma pihaan ja saatiin uusi pyykkikone! Kyllä kelpasi pyykätä pitkin iltaa!

Laitumen väkeä odotellaan yhä, Ellu-lehmä on ilmeisen temperamenttinen yksilö, joten ihan talutuksessa ei taideta siirtämään ryhtyä vaan odotellaan trailerikuljetusta.